Vaikka projekti on edennyt epätasaisen tasaiseen tahtiin jo viime vuoden puolelta lähtien, oli meillä ensimmäinen rakentelu- ja välppäysviikonloppu vasta helmikuun alkupuolella. Jokainen oli tehnyt omia tehtäviään, mutta silti kaikenlaista yhteistä värkkäystä oli kertynyt ja päätimmekin vuokrata Saimaan saaresta mökin, jonne pakenimme muita velvollisuuksia.
Erinäköisten seikkailujen ja sattumusten jälkeen me ja tavaramme kokoonnuimme perjantai-illasta mökille. Aloitimme saman tien työskentelyn, sillä ohjelmassa oli mm. pulkkien poraamista, telttojen parantelua sekä telttakaarien lyhentämistä. Telttojen parantelun tarpeesta voi toki olla montaa mieltä, kun mukaan lähtee kaksi Hilleberg Keron 3GT:tä lumiliepeillä. Fiilis oli kuin lapsella jouluaattona! Etenkin, kun ensimmäiset tilatut tavarat olivat saapuneet ja menivät jakoon.
Pojjaat hoiti perinteiset miestentyöt – putkileikkuroinnin ja porauksen
(Matias ja Jouni)
Ompelukerho kokoontuu (Nina ja Heini)
Lauantaina aamusta käänsimme autojen nokat kohti Joutsenoa ja kävimme vierailemassa laskettelukeskus Myllymäessä, josta saimme lainaksi uteliasta henkilökuntaa, lumitykin ja 30m/s puhurin. Teimme muutamia tuulitestauksia teltoille sekä verestimme muistoja myrskypystytyksen saralla. Ajatuksena on, että kovassa tuulessa teltat pystytetään yksi kerrallaan, jolloin oli aluksi käytävä läpi mitä kukakin tekee tilanteen ollessa päällä. Tavallisesti yhtä telttaa pystyttää kaksi tai kolme henkeä, joten viisi ihmistä yhden teltan kimpussa saattaa aiheuttaa kaaoksen, jos toimintaa ei suunnitella ja testata. Päivän tavoitteena oli, että jokainen tietää roolinsa pystytyksessä ja kommunikaatio hoituu käsimerkein. Kovassa tuulessa ääni ei kanna yhtään mihinkään.
Teltan pystytys tuulessa (Jaakko, Matias, Heini ja Jouni)
Parin tunnin pystyttelyn jälkeen seuraamme liittyi Jari ja Johanna Nousiainen Ultima Thule Greenland 2010 –retkikunnasta. He tulivat katselemaan miten hommat hoituu. Pystytysten suurimpana haasteena oli eteläsuomen vähäinen lumi. Kun lumikiilat oli riittävän monta kertaa isketty maahan ja ympärillä tallottu, oli toimintaa enää turha jatkaa. Kaikille retkikuntalaisille jäi kuitenkin hyvä pöhinä päälle ja luottavainen mieli. Toimiva tiimi on tärkeä!
Päivän lopuksi testasimme vielä tuulipussia, joka meidän tapauksessamme toimii 2hengen hätämajoitteena (3 muuta majoittuu pystyttämättömään telttaan). Tämä makkarankuori on varsin erikoinen tapaus ja pussiin sujahtamista kannatti todellakin testata. Oleellisinta hommassa on, että pussi on kiinni toisessa majoittujassa (karkuremmi reiden tai lantion ympäri), kunnes toinen on päässyt sisälle painoksi. Jos pussi pääsee karkuun, niin sitä ei kiinni saa. Pieni purje häviää yhtä nopeasti horisonttiin kuin suklaalevy hiihtovaeltajan massuun.
Tuulipussimakkarointia
Illalla kuuntelimme korvat höröllä Jarin ja Johannan kokemuksia ja vinkkejä ja heidän lähdettyään jatkoimme omien toimintatapojemme ja ajatustemme läpikäyntiä yömyöhään.
Sunnuntaina ihmiset olivat jo lähtökuopissa, mutta viimeisenä rastina oli soramonttu ja jääkarhujen karkottaminen. Lähtökohtaisesti kierrämme mahdolliset nallet kaukaa, mutta nälkäisiä ja liian uteliaita yksilöitä varten on hyvä varautua.
Ammuskelemassa pahvilaatikoita (Nina ja Heini)
Ps. Saimme viime lauantaina Grönlannin viranomaisilta virallisen retkikunta luvan!
– – –
Summary:
Even though the expedition has been in our minds a long time and the ball started to roll in last autumn, we had our first face-to-face tinkering weekend in the start of February. We had very long to-do list and it was time to shorten it a bit. Our tasks for the weekend included upgrading our tents, rigging pulkas, shortening tent poles among other things. We had also a delayd (or was it early?) Christmas as we received some of our gear orders.
On Saturday we went to the local downhill skiing center Myllymäki and tested our upgraded tents in front of a snow blower. The maximum wind speed in front of the tent was c. 30m/s. If the weather is bad up on the glacier we will set up the tents one by one. Normally there are 2-3 persons setting up one tent, so we had to rethink the tasks, otherwise 5 persons messing around one tent would be just a huge disaster! Everything went smoothly and we were really happy. Team that works well is a blast!
After a couple of hours of polishing tent pitching skills, we were accompanied by Jari and Johanna Nousiainen from Ultima Thule 2010 -expedition. They came to check what’s going on. Quite quickly the snow turned into a total mess and pegs didn’t hold anymore so we changed to test windsack (emergency shelter for 2 people). The sack was quite interesting and you need to be really careful that it won’t fly away (important to strap it aroud leg or hips). If you loose the sack it will disappear to the horizon as fast as a chocolate bar to skier’s tummy.
Next day we went to shoot some cardboard boxes doupling as curious polar bears. Our primary plan is to avoid and go around polar bears if seen from a distance, but you never know what happens if the bear is hungry or otherwise too nosy.
Ps. We got our official expedition permit last Saturday from the Government of Greenland!
AcrossGreenland2014 