Grönlanti

Kalaalit Nunaat

640px-Flag_of_Greenland.svg

Grönlanti on Tanskan kuningaskuntaan kuuluva maailman suurin saari (2 166 086 km2), jolla asuu noin 56 400 asukasta. Saarella on laaja itsehallinto, jonka virallisena kielenä on grönlanti. Elannon asukkaat saavat hylkeen-, valaan- ja riistanpyynnillä, kalastuksella sekä kaivosteollisuudesta ja matkailusta. Grönlannin pääkaupunki on länsirannikolla sijaitseva noin 16 500 asukkaan Nuuk.

Grönlanti sijaitsee leveyspiirien 59° ja 83°N, ja pituuspiirien 11° ja 74°W välissä, kuuluen maantieteellisesti Pohjois-Amerikkaan. Saaren ilmasto on arktinen: Nuukin keskilämpötila vaihtelee vuodenaikojen mukaan +7  ja −8 asteen välillä. Ylhäällä jäätiköllä on tätä huomattavasti kylmempää.

Greenland-map

Jäätikkö ja sen haasteet

Grönlannin pinta-alasta noin 80 % on keskimäärin 1,5 kilometrin paksuisen jäätikön peitossa, joten temmellyskenttää löytyy useammallekin vaellukselle. Maailman toiseksi suurin jäätikkö ei kuitenkaan ole aina ystävällinen, vaan eteen voi tulla jos jonkinlaisia vastuksia.

Piteraq

Grönlannin vuoristoisella itärannikolla esiintyy katabaattisia myrskytuulia, joita saarella kutsutaan grönlanninkielisellä nimellä piteraq, joka suomeksi tarkoittaa suurinpiirtein “se joka hyökkää kimppuusi”. Katabaattiset tuulet ovat vuoristoissa ja korkeilla jäätiköillä ympäri maailman esiintyviä kylmiä valumatuulia, jotka saavat voimansa korkeuserojen mukaan kehittyvistä ilmamassojen lämpötilaeroista.

Grönlannin piteraq esiintyy yleisimmin talvella ja syksyllä. Piteraq-tuulen nopeus on tyypillisesti 50-80m/s, johon antaa perspektiiviä hirmumyrskyn määritelmä: tuulennopeus yli 32m/s. Piteraq aiheuttaakin toisinaan vakavia tuhoja itärannikon yhteisöissä. Voimakkain dokumentoitu piteraq riepotteli vuoden 1970 helmikuussa Tasiilaqin kaupunkia 90m/s puhaltavalla tuulella hävittäen sen lähestulkoon maan tasalle.

Jääkarhut

Grönlannissa esiintyy luonnonvaraisena vain muutamia nisäkäslajeja, joista jääkarhu on isoin ja ihmiselle vaarallisin. Jääkarhujen maailmankannan arvioidaan olevan 20 000-25 000 karhua. Grönlannin jääkarhujen tarkkaa lukumäärää on hankala arvioida, sillä se vaihtelee mm. jääolosuhteiden ja ravintotilanteen mukaan. Lisäksi Baffininlahden ja Davidinsalmen muutaman tuhannen jääkarhun populaatioiden yksilöt vaeltelevat toisinaan myös Grönlannin länsirannikolle.

Ihmisten ja jääkarhujen välisiä konflikteja sattuu Grönlannissa hyvin harvoin. Jääkarhun kohtaamisen epätodennäköisyydestä kertoo esimerkiksi se, etteivät Grönlannin viranomaiset edellytä aseen kantamista Koillis- ja Itä-Grönlannin kattavan kansallispuiston ulkopuolella liikkuvilta retkikunnilta.

Railot

Aina kun liikutaan jäätiköllä, railoihin tipahtamisen riski on olemassa. Erityisesti vuodenaikojen mukaan elävät mannerjäätikön reunajäätiköt ovat usein railottuneita. Railojen sijaintia pystyy jonkin verran ennakoimaan mm. maastonmuotojen ja jäätikön jyrkkyyden perusteella. On esitetty alustavia tuloksia, joiden mukaan Grönlannin jäätikkö on nykyisin railottuneempi kuin muutamia kymmeniä vuosia sitten.

Whiteout

Whiteout-nimitystä käytetään olosuhteista, jossa sumu, tuulen mukana pöllyävä lumi tai voimakas lumisade heikentää näkyvyyttä häivyttäen horisontin ja kontrastin – jäljelle jää täysin valkoinen maisema. Tällaisessa tilanteessa oikeassa suunnassa pysyminen ja reitin suunnittelu vaikeutuu huomattavasti. Myös railojen tai muiden vältettävien maastonkohtien havainnointi hyvissä ajoin ennakkoon on lähes mahdotonta.

Alhaiset lämpötilat ja yhteisvaikutus tuulen kanssa

Grönlanti kuuluu arktiseen alueeseen, mikä lämpötilan kohdalla tarkoittaa, että edes vuoden lämpimimmän kuukauden keskilämpötila ei ylitä +10 astetta. Ylempänä mannerjäätiköllä lämpötilat ovat läpi vuoden rannikkoseutuja alhaisemmat ja voivat vielä keväälläkin laskea alle -30 asteen.

Tuuli tunnetusti voimistaa pakkasen vaikutusta ja lisää paleltumariskiä. Esimerkiksi 12m/s tuulella -20 asteen pakkasen purevuus on noin -35 astetta.

Aiemmat suomalaiset Grönlannin ylittäjät

1966 – n. 800 km, 34vrk, touko-kesäkuu
Viiden miehen (Pihkala, Boucht, Boucht, Haapala ja Varonen) retkikunta ylitti jäätikön Tasiilagista Kangerlussuaqiin. Miehet kulkivat hiihtäen, mutta heillä oli apuna varusteiden kuljettamisessa kolme koiravaljakkoa.

1981 – 600 km, 26vrk, huhti-toukokuu
Suomalais-norjalainen Grönlannin ylitys -retkikunta (Kronqvist, Salomäki, Kjell ja Arild) Tasiilaqista Kangerlussuaqiin.

1993 – n. 600km, ?vrk, huhti-toukokuu
Reuter hiihti osana ruotsalaista retkikuntaa Tasiilaqista Kangerlussuaqiin.

1999 – n. 600km, 32vrk, kesä-heinäkuu
Laskuvarjojääkärikillan retkikunta (Vainio, Holopainen, Salmi, Jalava, Reims, Suomela, Vermas ja Vaartimo) ylitti Grönlannin jäätikön Tasiilaqista Kangerlussuaqiin.

2003 – n. 670km, 31vrk, touko-kesäkuu
Reissu Petet (Vuorenmaa ja Mäkelä) hiihti Tasiilaqista Qasigiannguitiin. Petejen kulkema reitti oli Nansenin aikoinaan suunnittelema.

2006 – n. 600km, 33vrk, huhti-toukokuu
Luomala ja Oura hiihtivät Isortoqista Kangerlussuaqiin.

2006 – n. 600km, 29vrk, touko-kesäkuu
Ikonen hiihti kansainvälisen retkikunnan mukana Tasiilaqista Kangerlussuaqiin.

2008 – n. 2480km (etelä-pohjoinen), 85vrk, huhti-heinäkuu
Greenland Northward Expedition 2008 (Mäkelä ja Vuorenmaa) hiihtivät leija-avusteisesti Narsarsuaqista Qaanaaqiin.

2009 – n. 594km, 33vrk, maalis-huhtikuu
Stenros, Kossila, Kokko ja Västinsalo hiihtivät Kangerlussuaqista Isortoqiin.

2010 – n. 560km, 21vrk, huhti-toukokuu
Ultima Thule Greenland 2010 -retkikunta (Nousiainen, Lahtinen, Nousiainen ja Savola) hiihtivät Kangerlussuaqista Isortoqiin. Johanna Nousiainen on ensimmäinen suomalainen nainen, joka on hiihtänyt Grönlannin halki.

2010 – n. 2229km (etelä-pohjoinen), 67vrk, huhti-kesäkuu
Expedition Kaffeklubben (Vaartimo ja Luomala) hiihtivät leijat apunaan Narsaqista Qaanaaqiin.