Jaksaa ja painaa!

N65.82256 W39.11428
Lämpötila/temp: -3
Tuuli/wind: 1m/s
Säätila/weather: aurinkoinen/sunny
Kuljettu matka/distance: 28,19km
Korkeus/altitude: 1071m

Siinä me seistä töllötettiin koko revohka edessä levittäytyvää näkymää. Läheiset reunavuoret olivat ilmestyneet näköpiiriin jo edellisellä legillä, mutta nyt se oli siinä. Meri.

Tiedättekö, miltä tuntuu kun hiihtää 500 kilometriä sinänsä kaunista, mutta yksitoikkoista jäätikköä, joka näyttää päivittäin lähes samalta ja miettii mielessään onko tämä joku Päiväni murmelina goes Greenland. Ehkä junnataankin vain paikallaan pääsemättä ikinä perille. Sitten tulee niin konkreettinen osoitus, että ihan jokainen niistä 500 kilometristä on hiihdetty. Jos ette tiedä, voitte ehkä kuvitella.

Ennen tätä suurta näkyä tapahtui myös muita asioita.

Ensimmäisen legin lopulla koiravaljakko lähestyi meitä pohjoisesta. Vetopiskejä! (Yritin päästä rapsulle, mutta kuulemma jotkut koirista söivät eurooppalaisia tyttöjä. Koska kasvissyöjänä kuulun muutenkin rakkien luontaiselle ruokalistalle, päätin olla koittamatta onneani.) Koirakuski oli hakemassa Dyellä näkemäämme ranskalaisduoa jäätiköltä. Varmaan ihan sovittu nouto tai aika loppunut kesken. Kuski kyseli myös olimmeko nähneet norjalaistyttöjä (jotka lähti meidän kanssa samaan aikaan), jotain epäselvyyttä kuulemma oli sovitusta noutoajasta ja epäili että eilinen kopteri olisi jo ollut hakemassa ryhmää pois.

Lisäksi taas viisi yön mustaa ninjaa hiihteli kerrastoissaan halki paahtavan lakeuden. Grönlanti on sairaan kuuma paikka. Ollaan kärvennytty viime päivinä niin perusteellisesti, että Jaakko ja Matias piti teltassaan kilpailua kummalta irtoaa naamasta isompia ihosuikaleita. Voittaja sai salmiakkia. Meidän teltassa on pari palanutta huulta ja kieltä, sekä yksi kesivä nenä. Näytetään kaikki oikeestaan aika karseilta.

Ainiin, Jaakon ja Matiaksen hieno latauslaite on muuten aivan erinomainen, mutta se lataa niin hitaasti, että ollaan jo takaisin Suomessa ennenku blogipuhelimessa on riittävästi virtaa. Onneksi näissä vanhoissa kapuloissa on tarpeeksi akkua näille parille viimeiselle päivälle.

Eli siinä se nyt on. Rosoinen itärannikko ja meri. Perille Isortoqiin matkaa joku 40. Menisi yhdessäkin päivässä, mutta kun ei ole kiire niin otetaan iisisti railo- ja karhualue.

Ainiin, sekin vielä. Meillä on kovaa lunta. Siis oikeesti sellasta mikä ei upota yhtään. Mahtava hiihtää!

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Snow conditions got so much better today and we saw sea for the first time! There it is, the east coast. Our trip is almost at its end, only bit over 30 kilometers to Isortoq. We’re going to use two days for the last part because we’re in no hurry and there might be crevasses and polar bears lurking around.

Sankarit sukkahousuissa

N65.90485 W39.69818
Lämpötila/temp: aamulla/on the morning -26; päivällä/during the day -2 Tuuli/wind: 2m/s
Säätila/weather: aurinkoinen/sunny
Kuljettu matka/distance: 25,67km
Korkeus/altitude: 1380m

Meidän uusi uljas hiihtostrategia tälle päivälle oli nerokas, mutta käytännössä osoittautui (ainakin meidän porukalla) hieman sudeksi. Palattiin siis nöyränä normaalirutiineihin paitsi otettiin käyttöön puolen tunnin avausvuorot, ettei kukaan saa halvausta jonon kärjessä. Juuri kun lopetettiin uskomasta ihmeisiin ja Jouninkin säteilevä optimismi alkoi melkein horjahdella, lumi muuttui aamupäivän mittaan kovemmaksi ja pohjamudissa kyntäminen vihdoin loppui! Toki vieläkin vähän upottaa, mutta parannus aikaisempaan on huima.

Jäätikön helleaalto jatkuu. Tänään nähtiin myös alaosattomia hiihtäjiä. Ei sentään kovin siveetöntä, kuorihousut ja -takit vain pääsivät matkustamaan pulkkien kyytiin ja viuhdoimme menemään Guahoon merinokerrastoissa. Viime päivät ovat, aamuja lukuunottamatta, olleet käsittämättömän lämpimiä ja tuulettomia. Sinänsä kuumottavaa, sillä juuri tällaisina päivinä piteraq on potentiaalisesti syönnillään. Ei kuitenkaan havaittu pelottavia pilviä taivaanrannassa, joten valtakunnassa kaikki hyvin.

Sitten lohdullinen tieto blogin ystäville. Retkikuntamme Pelle Pelottomat rakensivat paristoista, rautalangasta ja metallilevyistä kotikutoista pommia muistuttavan lataushärpäkkeen. Kummaa kyllä, normi blogipuhelin ei suostunut latautumaan, mutta vanhempi Samsung ottaa ehkä virtaa vastaan. Saadaan siis näillä näkymin suollettua blogia toivottavasti loppuun asti. Mihin ei enää kauaa olekaan. Ollaan luultavasti tiistaina maalikylillä jos jäätikkö suo. Viimeisiä päiviä siis vietetään valkeilla lumilla. Vaikea usko, että perille on enää reilu 60 kilometriä.

Tänään saatiin konkreettinen osoitus rannikon lähestymisestä. Ensimmäiset kaukaiset reunavuoret näkyivät kaakon suunnalla. Toinen jännittävä tapahtuma oli päidemme yli jäätikön suuntaan pöristelevä AirGreenlandin helikopteri, jota tuijotettiin suut ammollaan ku Kakolan asiakkaat. Kopteri palasi hieman myöhemmin kauempana takaisin Isortoqin suuntaan, liekö ollut viemässä vai hakemassa porukkaa.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Ps. Vaiskalle kiitos viestistä. Toivottavasti oli onnistunut reissu. Vaihdetaan sotajuttuja sitten myöhemmin.

Heat wave continues. Today we had to ski without our shells or suffer from heat stroke. Snow conditions got so much better today and skiing is considerably lighter than last few days. We have only 60 or so kilometers to Isortoq. Hard to believe we’re nearly there!

Viimeiset 100 kilometriä on aina pitkät niin

N65.96120 W40.24492
Lämpötila: -3
Tuuli: 2m/s
Säätila: Aurinkoinen
Kuljettu matka: 23,52km
Korkeus: 1602m

Ninan sanoin: loppukiri on vain loppuhiki. Tuo hanki tappaa kaiken meidän vauhdin, joten mitään huimia sankaritekoja ei varmaan saada tähän loppuun aikaiseksi. Tänään oli vielä nahkeampi hiihtopäivä kuin eilen. Puoleen sääreen (noin keskimäärin) upottava nuoskalumi vastustaa todella tehokkaasti kaikkea liikettä. Kaiken kertoo ehkä se, että kun Jaakko veti letkaa tunnin täysiä 160 sykkeellä, edettiin 2,70 kilsaa. Ei oo herkkua tää. Yritetään huomenna rynnäkköä uudella hiihtostrategialla, katotaan päästäänkö etiäpäin tehokkaammin.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Ps. Karille tiedoksi: Matiaksen saa ilmoittaa Lahteen viivalle, mutta vaan puolikkaalle.

Almost tougher skiing day than yesterday. Soft and wet snow kills our speed. We have new strategy for tomorrow. Lets see if we gain more kilometers.

Image

Kuva taas vaihteeksi. Nätti jontka meistä jää.

Kadonneen alamäen metsästäjät

N66.03458 W40.73043
Lämpötila/temperature: +3
Tuuli/wind: 4m/s
Säätila/weather: lumisadetta/snowing
Kuljettu matka/distance: 22,99km
Korkeus/altitude: 1841m

Jos näette jossain karanneen grönlantilaisen alamäen, jättäkää viestiä blogin loppuun. Voitte myös ilmoittaa suoraan Grönlannin viranomaisille, mutta älkää yrittäkö kiinniottoa omin neuvoin. Alamäki saattaa olla vaarallinen tai ainakin nihkeä.

Jaoteltiin taas kahdeksan legin verran retkikuntalaisia oikeistolaisiin ja vasemmistolaisiin lumisateessa ja white outissa. Myös pulkat valitsivat puolensa riippuen kummalle kyljelle ne sattuivat hiihtojontkassa kellahtamaan.

Tänään tuli tosiaan taas koko päivän lunta ja sen verran alkaa tuota pehmeää hötölunta olla, että retkikunnan kääpiöosasto tarvii kohta snorkkelit legejä vetäessään. Päivän vitsaus oli plussakelin tahmaama lumi, joka takertui suksen pohjiin kuin purkka tukkaan. Jätettiin vika legi vetämättä ja käytettiin aika viimeisten ruuveilla kiinni olevien skinien irrottamiseen. Josko huomenna päästäis vähä paremmin ja takuttomammin etiäpäin.

Kiitos taasen viesteistä ja kaikesta! Hämmentävää, miten innokkaasti seuraatte mukana. Mukavaa on se. Ei vastailla nyt mihinkään kysymyksiin, että saataisiin blogipuhelimen akku riittämään loppuu asti. Voi Isortoqista sitten näpytellä pitemmästi. Sinne on kuulkaas enää noin 120 kilsaa.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Oh, the snow. Here is too much of it already and today more and more fell from the sky. We had plus degrees today and snow started to get stuck to our skis making skiing really annoying. We removed last skins from our skis and hope (again) that tomorrow is going to be easier and faster.

Lumi, kirottu lumi

N66.07813 W41.22642
Lämpötila/temperature: aamulla/on the morning -30; päivällä/during the day -6 Tuuli/wind: 5m/s
Säätila/weather: aamulla aurinkoista/sunny on the morning; iltapäivällä lumisadetta/snow on the afternoon Kuljettu matka/distance: 28,76km Korkeus/altitude: 1942m

Tuli sekin todistettua, että ei tällä jäätiköllä kyllä ole kaikki muumit samassa laaksossa. Aamulla herättiin -30 asteen pakkaseen ja hyytävään pohjoistuuleen, kun just oltiin uitu hiessä helteen takia ja otettu puolialastonkuvia edellisinä päivinä. Nyt iltapäivällä oli taas yhtäkkiä vain pikkupakkanen ja läiski tuulen mukana märkää lunta päin näköä.

Mietittiin lounastauolla Peteä (terveisiä vaan molemmille), joka on joskus lausahtanut, että parasta reeniä Grönlanti -hiihtoon on istua sohvalla sukset jalassa ja katsoa lumisadetta televisiosta. Lunta siis tuli koko iltapäivän edelleen edellisten kerrostumien lisäksi ja meidän hiihtojälki alkaa muistuttaa Grand Canyonia. Muuten ihan hauska, mutta olis kiva päästä vähän vähemmällä tuskalla eteenpäin. Oltiin tultu alaspäinkin melkein parisataa metriä. Arvatkaa tuntuko alamäeltä. No ei. Tuntu ylämäeltä.

Tämän hetken tunnelmat on helppo tiivistää Jaakon lausahdukseen: (Ja koska tämä on perheohjelma, sensuroin tavoistani poiketen pahimman kirosanan) “Mistä v:stä tuota valkoista paskaa vaan riittää.” Toisaalta, kuten todettua, tämä on maailman toiseksi suurin jäätikkö, että riittähän sitä. Jotenki vähä sellanen fiilis, että tämä loppuu niinku alkokin. Survotaan persettä myöten soseessa hampaat irvessä.
Mutta ei täällä kurjuutta kummempaa. Saatiin tänään 400 hiihtokilometriä täyteen, että ollaan me täällä muutaki tehty ku valitettu ja syöty. Huomenna hiihdetään lisää.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

We had a pretty cold morning for a change. Felt strange since it’s been so warm for few days. It was again little bit hard to ski because we’re having more fresh snow to block our way. Tomorrow’s going to be the same. Well, who said it would be easy?

Image

Karvojen vahaus

Pottumainen paneeli

N66.15803 W41.83155
Lämpötila/temperature: -5
Tuuli/wind: 2m/s
Säätila/weather: aurinkoinen/sunny
Kuljettu matka/distance: 25,75 km Korkeus/altitude: 2151m

Tänään oli taas helkkarin kuuma. Saatiin varsinkin aamulla hiihtää hiki päässä ilman takkeja uppolumessa. Toivoisi (maltillista) tuulta, että saataisiin kova hanki. Saattaisi alamäkikin tuntua vähän enemmän alamäeltä.
Sitten vähän nihkeitä uutisia: Aurinkopaneeli oli yön aikana onnistunut riehumaan itsensä epäkuntoon poikien absidissa ja tällä hetkellä se on täysin mykkä. Luultavaa on, ettei se tämän reissun aikana korjaannu. Pyritään ainakin parin seuraavan päivän aikana lähettämään joku lyhyt blogiteksi, mutta katsotaan jatkossa, miten tehdään. YellowBrick -jälki päivittyy ainakin. Eihän tässä tosiaan montaa päivää olekaan jäljellä eli sinänsä onni, että nyt vasta meni paneeli epäkuntoon.

Ollaan nyt noin 170km päässä Isortoqista ja yritetään kauhoa kilometrejä mahdollisimman paljon tuossa uppolumessa, että päästään perille ennemmin kuin myöhemmin.
Retkikunnalla kaikki hyvin.

Today was again almost too warm for skiing and pushing trough heavy snow made us sweat like pigs. There seems to be something wrong with our solar panel and we can’t charge our batteries. So in the future blog is going to be short and these english summaries are going to get worse (if that’ even possible)

Pahansuopa pulkka ja paljasta pintaa

N66.22765 W42.37648
Lämpötila/temperature: +18
Tuuli/wind: 1m/s
Säätila/weather: aamupäivällä pilvinen/ cloudy before noon; iltapäivällä aurinkoinen/ sunny in the afternoon Kuljettu matka/distance: 25,74 km
Korkeus/altitude: 2292m

Meillä oli tänään jäätiköllä yhteinen vihollinen (pähkinöiden lisäksi). Meikäläisen pulkka. Tarina alkaa siitä, kun siirreltiin kamoja Dyellä, että sain ahdettua kaiken roinan yhteen pulkkaan ja pääsin eroon toisesta. Siitä lähtien oranssi Paris -pulkkani on vikuroinut ja kieltäytynyt kulkemaan kaidalla tiellä. Pulkka on päättänyt olla erilainen pulkka ja vetää jatkuvasti sivuun uralta. Kovalla lumella tästä ei sinänsä ole haittaa, mutta pehmeässä lumessa rasitusta kertyy legien edetessä. Jounilla kiehahti tänään sappi pelkästään kurittoman muovilootan perässä hiihtämisestä ja yleensä lempeä mies yritti piestä sauvalla pulkkaa asettumaan jäljelle. Päätimme suorittaa mahdollisen joukkolynkkauksen ennen loppua.

Tänään oli huomattavasti hitaampi hiihtokeli kuin eilen. Yön aikana oli kertynyt uutta lunta, johon saimme koko päivän puskea jälkeä. Tahmainen lumi alkoi tarttua myös suksenpohjiin ja teki hiihdosta raskasta. Iltapäivällä myös sastrugit muuttuivat julmemmiksi ja tuntui kuin jokainen pikkuknölliäinen olisi raahannut isoveljensä tukkimaan tiemme. Jaakon sanoin “jäätynyt kynnöspelto ja sarkaojat”.

Iltapäivällä tapahtui hyvin hämmentäviä asioita, joiden loppupäätelmä on, että tämä on melkein Vatnajökullin veroinen skitsofreeninen jäätikkö. Nimittäin. Se pienikin tuuli kuoli aivan tyyneksi. Pilvet katosivat ja aurinko ryhtyi helottamaan. Meillä oli KUUMA. Ja tämä oikeasti tarkoittaa sitä, että meinasimme keittyä hengiltä kuorivaatteissamme. Helleaallon takia viimeiset legit menivät vähän fiilistelyksi. Mutta tänään oli siis se suuri päivä, kun urhoolliset nudistimme hiihtivät peräti kaksi legiä ilman paitaa. Päivän blogikuvan retkikunta omistaa Veturi-Jounille. Wish you were here ❤

Saimme muuten tänään tiedon, että meidän kanssa samaan aikaan aloittanut hollantilaisryhmä on keskeyttänyt kahden asiakkaan paleltumien vuoksi. Olivat jo takaisin kotimaassaan ja ilmeisesti pysyviä vammoja ei ole.

Noniin, jos jotain ehtisi kommentoida viesteihin.

Ice age -orava meillä taitaa oikeastaan ollakin. Nimittäin jäätikkörotta Jörgen. Jörgenillä on tapana kuljetella hikisiä sukkia ja muuta roinaa ympäriinsä, sekä piilottaa esim. juustopaketti teltan routamaton alle. Jörgenin jäljiltä katoaa myös ruokaa, erityisesti giniä, pähkinät eivät tunnu kelpaavan. Jaakko on yrittänyt vierittää myös teltan hajuhaitan Jörgenin niskoille. Ovat vaan kateellisia kun meidän teltassa haisee kunnon piraattiluolan tapaan rommi ja kauniit naiset. Poikien teltassa haisee vaan karvaiset äijät.

Pesupähkinäidea olisi vallan käyttökelpoinen. Meidän sukissa ja alkkareissa on nimitttäin varmasti ennemmän suolaa ja muuta kuonaa kun suola-/chilipähkinöissä. Tulisivat siis pähkinäkäsittelystä vaan puhtaammiksi.

Kaikki varusteet on oikeastaan aikalailla kuosissa. Mitään ei ole varsinaisesti hajonnut. Suurimmat tappiot taitaa olla Jounin ulkolämpömittari, joka kosahti jo alkureissusta ja toimimaton yleislaturi.

Täällä itseasiassa pyörii jotain tirpusia aina aika ajoin. Luultavasti pulmusia. Vetoan siihen, että oon kasviekologi ja mulla ei yleensä oo silmälaseja. Ne on kovin kiinnostuneita ahkioista ja kuivumassa olevista makuupusseista. Joku ilta vielä löytää kuolleen tipusen pussista ku käy nukkumaan.

Meidän YellowBrick -jälki päivittyy UTC -aikaa klo 12 ja klo 24. Eli meidän aikaa klo 10 ja 22 ja teidän ajanlaskua klo 15 ja 03.

Nyt vielä iltapuhteiden pariin..

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Today we had lots of fresh and sticky snow. Skiing was definitely harder than yesterday. On the afternoon we had a strange few hours. The wind died and sun started to shine. We were so hot that guys decided to ski without shirts!

Image

Jäätikön sankarit ja voilla kasvatetut vatsalihakset