Author Archives: skeptinenkettu

Viestivälineiden testailua

Kuvassa retkikunnan päätähuimaava 2.8kbps wifi-kokoonpano. Tällä ne viestit jäätiköltä kulkee. Kuvasta puuttuu kamerana, näppäimistönä ja näyttönä toimiva Android älypuhelin.

Testipostaus ja -kuva Iridium Axcess Pointista blogiin 0604 1259

Konneveden jääkarhu

Maaliskuun alussa retkikunta kävi Etelä-Konnevedellä tulevan kansallispuiston maisemiin tutustumassa, treenaamassa ja pohtimassa viimeisiä valmisteluja. Tarkoitus oli myös kokeilla hiihtokuntoa, mutta akuutti lumenpuute vähensi kitkaa, ja menohaluja. Jokaisella tasatyönnöllä tunsi itsensä tyhmäksi kun ei ollut luistimia mukana.

14-03-01EOS 6D4522_600
Viikonloppu alkoi osaltamme hyvin myöhään, tai oikeastaan todella aikaisin lauantain puolella, kun pystytimme telttamme kalasataman lumilaikulle pitkän ajomatkan jälkeen. Lyhyiden yöunien jälkeen oli aika testailla retkikunta-aamiaista, pakata pulkat ja suunnata jäille.

14-03-01EOS 6D4513_600
Kun kitka loisti poissaolollaan, meni hiihto pian hauskanpidoksi retkikunnan johtajan tiukoista käskyistä huolimatta. Eihän hiihtoretkikunnassa kuulu olla kivaa! Pitäisi hiihtää jonossa. Hiljaa. Huppu päässä. Hmph.

14-03-01EOS 6D4528_600

Retkikuntajuna

Kaiken lisäksi erinomaisena “hyökkäävä jääkarhu” -simulaationa retkikuntaa lähestynyt pystykorva otettiin vastaan rapsutuksilla ja haleilla, vaikka lähestyvää eläintä olisi tietysti pitänyt pelotella ja hätyytellä (ja viime kädessä ampua kaikilla jalkaväen aseilla, joita ei kyllä ollut mukanakaan). Nelliksi paljastunut koiruli oli loistavaa seuraa ja kierteli mukanamme koko päivän. Kerjättyään illan viimeiset herkkupalat se katosi yön pimeyteen, oletettavasti takaisin kotiinsa, tai sitten pyytämään hylkeitä kiintojään reunaan.

14-03-01EOS 6D4606_600

Seuraneiti Nelli

14-03-01EOS 6D4546_600

Tankkaus on oleellinen osa valmistautumista

Toisen yön tukikohtana toimi Pieni Navettasaari, jossa Jouni Ohtamaa antoi retkikunnan kuvaajille vinkkejä videokuvaamiseen. Lisäksi käytiin läpi viestintävälineiden käyttöä, turvallisuussuunnitelmaa ja muita loputtoman mittaisia listoja… Sekä tietysti paistettiin makkaraa.

14-03-01EOS 6D4610_600

DeLux-telttapaikka

Yön aikana oli satanut hieman uutta lunta, joka teki ennestään liukkaasta alustasta vieläkin liukkaamman ja yksinkertaisesti liian liukkaan hiihtämiseen. Niinpä vaihdoimme suksien tilalle jääraudat ja kävelimme askeleet rapsahdellen takaisin Kalasatamaan. Tulipahan treenattua tätäkin liikkumisen muotoa. Matkalla pieni jääkarhunkorvike teki vielä uuden iskun retkikuntamme kimppuun kerjäten huomiota, rapsutuksia ja makupaloja kunnes vastaan tullut ystävällinen pariskunta otti koiran matkaansa ja lupasi palauttaa sen kotiinsa.

14-03-02EOS 6D4628_600

Pito on nolla, täydellistä ojentajatreeniä

14-03-02EOS 6D4634_600

“Jääkarhu! Jääkarhu!”

Lopuksi kertasimme vielä köysistön muodostamisen, köysistönä liikkumisen ja taljojen rakentelun. Tätäkään asiaan ei voi liikaa treenata, vaikka tarvetta sille ei toivottavasti tulekaan.

Viikonlopun jälkeen retkikunta kokee olevansa kohtuullisen valmis. Vain lumi puuttuu. Toivottavasti sitä löytyy Grönlannista.

PS. Heinin kirjoitus teltasta löytyy täältä ja Jaakon kuvia Konneveden jäästä täältä.

Summary:

In early March the expedition gathered at Southern lake Konnevesi with intention to get to know the to-be national park, to do some last minute preparations and to ski a lot. The acute lack of snow forced us to change our plans and it all turned into a play while feeling constantly stupid for having skis instead of nordic skates…

Early in the trip we encountered a charging polar bear simulator but luckily the beast was only in need of some love and treats and not hungry for smelly arctic skiers. The little ball of fur accompanied us for the whole day and after the last snacks by the camp fire it vanished into the night, either heading back home or maybe to the edge of the ice to catch a tasty seal.

We spent the second night at Pieni Navettasaari island where we got some tips for filming out upcoming expedition and spent evening going through the endless check lists and to-dos related to projects like this. I’m betting there’s more time needed for the preparations and paper work than for the actual crossing!

During the night it snowed a little which made the ice even more slippery. Skiing was even worse than on the previous day so we changed into crampons and walked back to our cars where we did a quick rehearsal with ropes, pullies and such. Even though you hope never to have to use those skills, you can never practise them too much.

After the weekend the expedition feels relatively ready. The only thing we are now missing is the snow. We hope to find some in Greenland.

PS. Check also blog post from the tent by Heini from here and some ice pictures by Jaakko from here.

Visaa pukkaa!

Ajattelimme pistää teidän aivonystyrät töihin, sillä nyt koittaa retkikuntavisa!

Kysymys kuuluu: Paljonko painaa kaikki retkikunnan varusteet, ruoka, polttoaine ja muu roju yhteensä, kun sukset osuvat ensimmäistä kertaa jäätikköön? Emme siis hae pelkkiä pulkkien painoja, vaan aivan kaikkea.

14-03-22EOS 6D5138_600

Grammaus, grammaus…

Voittajaksi julistetaan se, jonka arvaus (tai tieto?) osuu lähimmäksi tämän hetkistä punnitustilannetta. Hän saa mainetta ja mammonaa, ei kun… Noh, jotain kivaa ja herkullista. Retkikunnan jäsenet eivät saa osallistua, edes salanimellä. 😉

Veikkauksia otetaan vastaan tämän postauksen kommenttikenttään aprillipäivään 1.4.2014 klo 23.59 saakka. Voittajaan otetaan yhteyttä sähköpostilla (muista laittaa toimiva sähköpostiosoite, se näkyy vain meille) 3.4.2014 klo 23.59 mennessä. Mikäli voittaja ei vastaa 2 vrk:n sisällä, valitaan uusi voittaja. Tasatilanteissa arpa ratkaisee.

– – – – – – – – – – – – –

Same in English:

It’s time for an expedition quiz!

We would like to know how much our equipment, food, fuel and all other stuff weights, when the skis first hit the glacier? And we mean ALL gear, including the skis, worn clothing etc.

The person whose guess is closest to our current knowledge gets all the glory and fame. And something to eat. Quiz is open for all except for the expedition members. 😉

Answer by commenting this post before 1.4.2014 23:59. We will contact the winner by email (remember to give us right email!) by 3.4.2014 23:59. If the winner doesn’t reply within 2 days, we will choose new winner. If there is a tie, a lot settles it.

Oodi renkaalle!

Vaikka jokainen kerryttää enemmän tai vähemmän vararengasta navan ympärille, tämä postaus ei koske vatsarasvaa, vaan rakasta perässä hilattavaa vetorengasta. Näinä synkkinä lumettomina aikoina kyseinen harraste on parasta lajinomaista harjoittelua. Rengas on myös varsin yksinkertainen (ja halpa!) harjoitusväline, sillä vanhoja renkaita saa rengasliikkeistä niin paljon kuin jaksaa ulos kantaa, köyttä vetämiseenkin löytyy edukkaasti ja jämälautoja pohjan väsäämiseen pyörii usein joutilaana jonkun nurkissa.

IMG_2318Hop hop!

Jotta hommassa olisi jotain järkeä(?), ja treeni olisi optimaalista, on kyytiin hyvä kasata painavia asioita ja käteen laittaa sauvat avuksi. Painoa renkaaseen voi ladata vaihtelevasti, mutta meillä on tainnut kokonaispaino heilua jossakin 22 ja 40 kilon välillä. Vaikka rengas saattaa kuulostaa kevyelle verrattuna ahkion painoon, se ei sitä ole. Maasto on yleensä takkuilevaa ja alusta kaikkea muuta kuin luistava, joten noilla kiloilla mallinnetaan hyvin retkikuntahiihdon ahkion painoa ja “Kiroileva siili” -tyyppisiä mielentiloja. Hankalimmaksi alustaksi on todettu märkä asfaltti. Se on kuin liima, joka imaisee renkaan maahan kiinni. Hiekkateillä rengas rullailee vaihtelevasti pienten laakereiden päällä, tai sitten kyntää tietä pohjasta irronneella laudalla pölypilven saattelemana. Paras vetovarustus renkaan nykimiseen on ahkion kiskomiseen tarkoitetut valjaat, mutta jos sellaisia ei ole käytettävissä myös lantiovyöllä varustettu reppu passaa tarkoitukseen.

2013_11_10_9999_5_900Vetovarustusta – rengas, valjaat ja painoja

Renkaanveto on siinäkin mielessä haasteellinen treenimuoto, että se herättää aina ylettömästi mielenkiintoa, yleensä onneksi positiivista. Jos ei jutulle aleta, niin vähintään suupielet kääntyvät vastaantulijoilla ylöspäin ja pieniä naurun hörähdyksiä pääsee ilmoille. Tosin toisinaan ohikulkijat silmäilevät tiiviisti kadunpintaa tai viereistä ojanpohjaa pakahduttavan myötähäpeän kourissa ja parhaimmassa tapauksessa vaihtavat toiselle puolelle katua etteivät vahingossakaan tule nähdyksi rengasjuntin lähettyvillä.

Jos joku uskaltautuu jutulle, usein tarjotaan apua renkaan tuhoamisessa tai narujen katkaisemisessa. Monet päivittelevät, miten sitä rinkulaa oikein jaksaa vetää, kun näyttää niin painavalta. Oulussa yhdellä raskaalla upottavan lumen reenikerralla rengas aurasi uraa hankeen ja eräs vanhempi rouva pysähtyi kiittelemään, kun polku oli hänelle oivallinen reitti linkata kauppaan. Toimii siis myös yhdyskuntapalveluna! Tosin osa porukasta on harkinnut palkan vaatimista kunnan teidenkunnossapitoyksiköltä. Lappeessa taas eräs vanhempi herrasmies lähti völjyyn ja jutusteli lähemmäs puolituntia mm. pingviineistä.

rengas ei liikuHavuja prkl!

Kellonajalla, milloin rengasta kiskoo, voi hiukan vaikuttaa ohikulkijoiden kiinnostusasteeseen ja laatuun. Arkipäivisin neljän jälkeen ovat liikekannalla töistä päässeet koiranomistajat, joiden päivän toimettomana lusineet lemmikit suuntaavat herkästi turhautumansa asfalttia pitkin rohisevaan renkaaseen. Onneksi tämä harjoittelukapine on kestävää tekoa, eikä vahingoitu naapurin sessen päättäväisessäkään hyökkäyksessä. Viikonloppuaamuisin on yleensä liikkeellä vain hieman vanhempaa väkeä. Tämä kansanryhmä pysähtyy teiden muita käyttäjiä useammin (sympaattisesti) kehumaan miten nykynuorisosta osa on kuitenkin riuskaa ja samalla muistelevat ohimennen talvisotaa. Vielä aamujakin vähemmän porukkaa on liikkeellä myöhäisinä iltoina. Silloin tosin vaarana ovat ostareiden liepeillä notkuvat, kantakapakasta poistetut parhaat päivänsä nähneet Pate Mustajärvi -kopiot, jotka samentunut pilke silmissä tulevat utelemaan pääseekö kyytiin.

Jos nyt joku tämän liirumlaarumin jälkeen on tarkemmin kiinnostunut tästä keskustelua herättävästä harrastuksesta, niin rakennusohjetta löytyy Kerkesixin sivuilta: Näin valmistat vetorenkaan. Retkikunta lämpimästi suosittelee liittymään kylähullujen seuraan!

Summary:
The best way to train expedition skiing (without snow) is to pull tyre with weights. Of course, you don’t necessarily have to be aiming for Arctic to train with tyre. Pulling tyre is good excercise for everybody crazy enough to try it. Building your own tyre to drag around is easy and cheap. You only need to find a (preferably) old tyre, some rope for pulling and piece of left over timber to build a bottom for the weights. The best equipment to pull tyre is harness specially made for pulling pulk. If you don’t have that kind of harness, a backpack with sturdy hipbelt is also suitable for pulling.

Typically, the weight of the training tyre has been something between 22-40kilos and even it may sound light compared to weight of pulkas in expeditions, it’s not. Traction varies a lot according to what kind of surface you pull the tyre on. Wet asphalt gives the worst (or the best!) friction and almost makes you swear like a sailor. Pulling the tyre on a gravel road feels like it is rolling on ball bearings. The tyre follows you pretty easily.

All in all, almost the best part of pulling are passerby. Some people grin, some avoid eye contact and switch to other side of the road, some ask if you need help to cut ropes. Some may even ask for ride to home!