Author Archives: hapsiluikka

Oma maa mansikka

Retkuekunta on kotiutunut 36 päiväiseltä reissultaan.

Toilailtiin kaikenlaisilla lentohärveileillä Tasiilaqista Kulusukin kautta Reykjavikiin, jossa vietettiin ruhtinaalliset 16 tuntia. Siinä ajassa ehti ajella taksilla Reykjavikin kentältä bussiasemalle. Bussiasemalta neppailla kamojen jemmaamisen jälkeen pääkadulle leikkimään turisteja haalistuneissa oransseissa kuoritakeissa ja lenkkareissa. Syödä täpötäydessä hitaan palvelun ravintolassa nachoja, hevosta ja erinäisiä hampurilaisia. Laahustaa takaisin linkkiasemalle ja busseilla itsensä Keflavikin kentän vieressä sijaitsevalle hotellille. Pakata x:nnen kerran. Nauttia virvokkeita hotellin baarissa. Vetää hotellikuolema Top Gunia tuijottaen. Nukkua <5 tuntia. Syödä aamupala. Valua lentokentälle ja käydä läpi kenttärutiinit. Kotimaan kamaralle saapumisessa oli oikeasti suuren urheilujuhlan tuntua. Meillä oli hyvin liikuttava vastaanottokomitea ruusuineen kaikkineen. Kiitos vielä mukavan kotiinpaluun järjestämisestä!

Ollaan vietetty viime kuukausi pakastin- ja jääkaappilämpötiloissa. Voitte varmaan kuvitella, miten mielenkiintoista oli pamahtaa lumen ja jään maan jälkeen Helsinki-Vantaan helteeseen. Lisäksi kaikkialla on ihan vihreää ja jänniä puita, jotka huojuu pään yläpuolella. Eiköhän tähän kuiteski nopeasti taas totu. Harmi vaan kun lumet ovat menneet, nyt on taas sellainen olo, että voisi vaikka vähän hiihtää.

Säännölliset blogipäivitykset päättyvät tähän. Luultavasti blogissa on jotain eloa vielä satunnaisesti tämän jälkeenkin, joten stay tuned. Haluamme kiittää kaikkia reissuamme seuranneita ja sitä edesauttaneita, suuri joukko ihmisiä kulki kanssamme jäätiköllä. Olemme myös todella häkeltyneitä ja ilahtuneita blogiin tulleiden viestien määrästä, niiden lukeminen oli aina yksi viikon kohokohdista, kiitos siis vakituisille ja satunnaisille kommentaattoreille.

Live long and prosper!

Retkikunnalla kaikki hyvin.

We're safely back home after 36 days of traveling and skiing. Trip to Finland was pretty hectic since we had only 16 hours to stay in Reykjavik but we still found time to wander around the town a little bit. This is the last blog post for the time being. We probably update every now and then during summer if something comes up, so stay tuned. We want to thank everybody who followed our trip! It was surprising and heart warming how many actually read our blog. Cheers!

Tasiilaq

Kirjoitin pitkasti meidan toilailuista Tasiilaqissa ja hotellin ihana kone poisti koko tekstin lahetysvaiheessa. En jaksa enaa toistaa, pahoittelen. Kone ei myoskaan tunne sellaista hienoutta kuin aakkoset. Yyn loysin vahingossa Z -kirjaimen paikalta.

Siirryttiin siis eilen helikopterilla Isortoqista Tasiilaqiin. Hekolento yli jaisen meren oli kylla absoluuttista parhautta! Ainakin meikalainen on seuraavassa elamassa helikopterilentaja Ita-Gronlannissa. Laskeutumisen jalkeen pilotti toivotti meidat tervetulleeksi 2000 asukkaan Tasiilaqiin: “Welcome to civilization”. Kieltamatta tama paikka tuntuu eksoottiselta roudansyomine asfalttikatuineen, maastureineen ja lorvivine teinilaumoineen.

Eilen oli melko tohinapaiva. Melkein heti kun oltiin paasty majapaikkaan, lahdettiin raahustamaan kylalle. Ensimmainen etappi oli kaupungin toisella laidalla sijaitseva poliisilaitos, jonne meidan piti raportoida ylityksen onnistuneen. Heti alkumatkasta oli selvaa, etta vierailu Tasiilaqissa tulisi olemaan puhdasta tuskaa jaatikon raiskaamille ruhoillemme. Tasiilaq on varmasti joku Gronlannin San Francisco. Maet ovat taalla suoraan sanottuna helvetillisen jyrkkia. Keuhkot meinaavat kuolla ylamakeen painaessa ja alamaissa hiihdon naivettamat penikat kiljuvat tuskasta. Tassa sen nakee, etta liikunta on tuhoisaa ja hiihtajaa ei ole tehty kavelemaan.

Poliisilaitoksen mukavan sedan haastattelun jalkeen suuntasimme postitoimistoon, josta toivoimme loytavamme Kangerlussuaqista lahettamamme suntiskamppeet. Paketti olikin saapunut onnellisesti perille ja saimme illalla vetaista niskaan vahemman elaimelta tuoksuvat tamineet. Yritimme myos paasta syomaan paikalliseen pitseriaan, mutta ilmeisesti kokki oli loparit. Jos jotakuta siis kiinnostaa, Tasiilaqissa olisi pitsankaantajan pesti vapaana.

Poikkesimme myos vanhaan kirkkoon kyhatyssa museossa, jonka puhelias tanskalaisopas kertoili kaikenlaista jannaa alueen entisajan elamasta ja nykyisesta meiningista.

Saimme jo eilen tietaa, etta tanaan on paikallinen vapaapaiva. Ilmeisesti taustalla on idea viettaa kaikki vuoden katoliset pyhat samana paivana. Joten tama “prayer day” on ikaankuin tiivistetty lomapaiva. Tallaiset yllattavat pyhat hammastyttavat pienia turisteja, silla kaikki paikat olivat kiinni. Olimme varanneet taman paivan tuliaisten ostoon ym. Onneksi ehdimme kuitenkin jo eilen kayda hieman kaupoilla, joten aivan tyhjin kasin ei tarvitse palata kotiin lepyttelemaan kuukauden poissaoloa.

Huomenna aamulla meilla on taas kopterilento viereiselle saarelle Kulusukiin. Muutama tunti myohemmin lennamme Islannin maaperalle, jossa vietamme reissun viimeisen yon. Sunnuntaina ollaankin sitten jo kotona! Kohdelkaa meita armollisesti. Olemme vielakin vahan pihalla kaikesta ja avara mahdollisuuksia taynna oleva maailma pelottaa.

Silti Retkikunnalla kaikki hyvin.

We are now staying in Tasiilaq. Yesterday mornings’s helicopter ride over mountains and frozen sea was absolutely beautiful. We spent yesterday wandering around the town and today was mostly packing (again). We are flying tomorrow morning first to Kulusuk and from there to Iceland. Day after tomorrow we’ll be home again!

Kylätalon kummajaiset

Lämpötila/temp: lämmin/warm
Tuuli/wind: 0m/s
Säätila/weather: aurinkoinen/sunny

Tämä päivä oli pyhitetty touhulle ja tohinalle. Heti aamutuimaan lähti hässäkkä käyntiin, kun kylätalo piti saada siihen kuntoon meidän kuivatusoperaation päätteeksi, että myös paikalliset mahtuisivat ovesta sisään. Voitte kuvitella millainen kaaos syntyy viiden ihmisen märistä kamppeista noin 50 neliön + kuisti tilaan.

Palkitsimme itsemme siivoustalkoiden jälkeen vetämällä aamupalaksi tunteella napaan Jaakon friteeraamia erinomaisia lettuja. Siivousrumbaa seurasi pakkaussamba, sillä lähetimme osan roinasta laivarahtina takaisin Suomeen ja paketit piti saada kolmeen mennessä postiin. Itse pakkaus oli varmasti lähetyksen helpoin osa, Ninalla meni nimittäin useampi tunti kättä vääntäessä postitoimistossa pienoisen kielimuurin kanssa. Ilmeisesti paketit ovat nyt kuitenkin liikahtamassa joskus jonnekin.

Kävimme Matiaksen kanssa hiihtämässä koulun liikuntatunnilla lasten kanssa. Pitäisi varmaan tosin käydä ensin ite joku Elixirin hiihtokoulu ennen kuin alkaa ketään muuta neuvoa. Meikäläisen hiihtotyyli on ainakin täysin vapaa yhdistelmätyyli. Miten nyt vaan sattuu eteenpäin pääsemään. Matias on onneksi Lahdesta, joten saatiin sitä hiihtämisen oikeaakin mallia näytettyä muksuille. Lapset olivat neljättä kertaa ikinä suksilla ja näytti meno siihen nähden hyvinkin lupaavalta!

Kävimme myös “kyläpäällikön” luona kyselemässä, olisiko käyttöä meiltä tarpeettomiksi jääville tavaroille. Aika paljon jäi yli mm. ruokaa ja Paris -pulkkia. Vaikutti kelpaavan, joten osa uskollisista pulkistamme ja Jounin todella raihnainen legieväslaukku saavat uuden elämän Isortoqissa. Hyvä niin.

Olimme todella innoissamme, kun saimme sovittua alkuillalle veneajelun merelle. Lähdettiin kahdella pyyntiveneellä puksuttelemaan jäävuorten sekaan ja olo oli kuin jossain Avaran luonnon dokkarissa. Absurdia seilata massiivisten jäävuorten välistä melkein kylkeä hipoen ja samalla tarkkailla kippareiden kanssa, näkyisikö jossain hylje, jonka voisi losauttaa paistiksi. Varmaan kaikki salaa toivoivat myös vilausta jääkarhusta, mutta todennäköisyys oli häviävän pieni. Kuulemma niitä on tänä vuonna näkynyt todella vähän.

Nyt vielä illan päälle jatkamme pakkaamista, sillä huomisaamun (n. klo 10) kopteriin pitää saada kamppeet jotenkin järkevästi kasaan. Uni maistuu ensi yönä varmaan ihan makoisalta, sillä viime viikkoina univelkaa on kertynyt ihan kiitettävästi. Tänäänkin aamulla herättiin kukonlaulun aikaan kiitos Jaakon yli-innokkaan herätyskellon.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

We had a busy day today here in Isortoq. Lots of cleaning and packing. We sent part of our stuff by shipwreight back to Finland and that was harder task than you would imagine. We also visited local school’s gymnastic lesson and tried to teach some skiing without common language. For the afternoon we managed to organize a trip to the sea to watch icebergs which was fantastic. Tomorrow morning we’ll leave Isortoq behind and fly to Tasiilaq for few days.

Image

Deep blue sea

28 päivää myöhemmin..

N65.54689 W38.97964
Lämpötila/temp: +7
Tuuli/wind: 1m/s
Säätila/weather: puolipilvinen/partly cloudy
Kuljettu matka/distance: 4,17km
Korkeus/altitude: 2m

Spitaaliset jäätikközombiet ovat raahautuneet viimeiset nihkeät kilometrit Isortoqiin. Saatiin jumpata ahkiot kallioisen tunturirykelmän yli pieniä lumilaikkuja pitkin ja viiden kilsan matkaan hujahtikin useampi tunti.

Ensimmäinen näkymä kalliojyrkänteeltä tyynelle merelle, jolla jäävuoret seilasivat ja piskuiseen kylään sen äärellä oli huikea. Jouduimme kiertelemään ja etsimään lumista reittiä jyrkähköiltä rinteiltä ja lopulta pääsimme laskeutumaan meren rantaan. Isortoq sijaitsee saarella, joten meidän piti ylittää kaksi meripätkää päästäksemme perille. Vaikka muualla näköpiirissä olevalla merialueella jäätilanne oli todella huono, meidän onneksi löysimme kylän kohdalta turvalliset ylitysreitit.

Kylän lapset juoksivat rantaan vastaan, joten saimme oikein vastaanottokomitean. Kylätalo löytyi hieman kyselemällä vaikka olemme tavanneet vasta kaksi ihmistä, jotka osaavat englantia. Suoriuduimme lyhyen koomahetken päätteeksi kauppaan ostamaan pakastealtaan tyhjäksi ranskalaisista, pitsoista ja jäätelöstä (mitään kasvikuntaan kuuluvia tuoretuotteita ei ollut tarjolla), sekä suoritimme laajamittaisen kamojen kuivumaanlaitto-operaation. Saimme melkoisen liudan pieniä kätyreitä, jotka yrittivät auttaa tässä tehtävässä. Muutenkin kylän lapset ja aikuisetkin ovat olleet meistä todella kiinnostuneita ja hyörineet ympärillä.

Nyt saatiin napa täyteen ruokaa ja ensimmäinen rohkea uskalsi jo suihkuunkin. Porukka käy melko hitaalla ja vaikuttaa kaikenkaikkiaan melko zombeilta, joten uni varmaan kutsuu hyvin nopeasti kunhan ollaan saatu tärkeimmät asiat pakettiin.

Huomenna jatketaan häärimistä paremmilla tehoilla.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

We reached Isortoq after slow skiing over only partly snow covered rocky hills. On the way we saw glimpses of the iceberg covered sea which looked absolutely stunning in sunlight. Isortoq is a small village of only under 100 inhabitants. Kids (and adults) are really interested of us and have been following us like shadows. Everybody’s feeling pretty tired so we try to get some sleep and organize rest of the stuff tomorrow.

Image

Isortoq ja meri

AcrossGreenland2014

N65.58318 W38.94436
Lämpötila/temp: +1
Tuuli/wind: 1m/s
Säätila/weather: lumisade/snowing
Kuljettu matka/distance: 27,82km
Korkeus/altitude: 19m

Vois kai sanoa, että se on siinä. Ilman korulauseita: Grönlannin mannerjää ylitetty.

Tänään saatiin vihdoin se kunnon alamäkikin. Melkoista pulkkakyytiä tultiin jäätikön alaosaan, josta viimeiset metrit asiaankuuluvasti hiihdettiin sulamisvesijärven rantaan pitämään lounastaukoa. Ylempänä rinteessä nähtiin myös pienimuotoinen knöölien paluu ja saatiin muistella alkumatkan tuskaisia kilometrejä.

Kaikilla taitaa olla vähän pöllämystynyt olo ja vaikka hymy oli reunamoreenilla herkässä, ei sitä ehkä vielä kunnolla tajua, mitä sitä oikeen on viimeisen kuukauden aikana tullu tehtyä. Varmaan lähipäivien aikana tajunta tämänkin asian suhteen kirkastuu.

Olimme laskujäätiköllä innoissamme alamäestä ja etenimme niin hurjaa vauhtia, että päätimme hiihtää tänään Isortoqiin asti. Viisi kilometriä ennen kylää tuli kuitenkin stoppi, sillä huomasimme kaikki kameran muistikortit sisältävän pussukan hävinneen ja jouduimme tekemään sakkokierroksen niiden etsimiseksi. Onneksi löytyivät pulkkamäen lopusta. Huh. Olemme nyt jääkarhualueella, joten ensi yönä valvomme vuorotellen leirin rauhaa tähystyskukkulla uskollisen turkkilaisen kanssa.

Huomenna aamulla siis viimeiset kilsat kylälle ja homma ois aika taputeltu. Varmaan muuten huomasittekin, että YellowBrick -jälki päivittyi tänään kahden tunnin välein.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Ps. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille pari päivää myöhässä. Omillemme sentään tajuttiin soittaa oikeana päivänä..

Ski across Greenland. Check. So we reached our goal today! Feeling baffled and tired. Probably it’ll take few days to realize what has happened. We still have about five kilometers to ski to Isortoq for tomorrow.

Image

Tauko vuorten ja meren äärellä

Jaksaa ja painaa!

N65.82256 W39.11428
Lämpötila/temp: -3
Tuuli/wind: 1m/s
Säätila/weather: aurinkoinen/sunny
Kuljettu matka/distance: 28,19km
Korkeus/altitude: 1071m

Siinä me seistä töllötettiin koko revohka edessä levittäytyvää näkymää. Läheiset reunavuoret olivat ilmestyneet näköpiiriin jo edellisellä legillä, mutta nyt se oli siinä. Meri.

Tiedättekö, miltä tuntuu kun hiihtää 500 kilometriä sinänsä kaunista, mutta yksitoikkoista jäätikköä, joka näyttää päivittäin lähes samalta ja miettii mielessään onko tämä joku Päiväni murmelina goes Greenland. Ehkä junnataankin vain paikallaan pääsemättä ikinä perille. Sitten tulee niin konkreettinen osoitus, että ihan jokainen niistä 500 kilometristä on hiihdetty. Jos ette tiedä, voitte ehkä kuvitella.

Ennen tätä suurta näkyä tapahtui myös muita asioita.

Ensimmäisen legin lopulla koiravaljakko lähestyi meitä pohjoisesta. Vetopiskejä! (Yritin päästä rapsulle, mutta kuulemma jotkut koirista söivät eurooppalaisia tyttöjä. Koska kasvissyöjänä kuulun muutenkin rakkien luontaiselle ruokalistalle, päätin olla koittamatta onneani.) Koirakuski oli hakemassa Dyellä näkemäämme ranskalaisduoa jäätiköltä. Varmaan ihan sovittu nouto tai aika loppunut kesken. Kuski kyseli myös olimmeko nähneet norjalaistyttöjä (jotka lähti meidän kanssa samaan aikaan), jotain epäselvyyttä kuulemma oli sovitusta noutoajasta ja epäili että eilinen kopteri olisi jo ollut hakemassa ryhmää pois.

Lisäksi taas viisi yön mustaa ninjaa hiihteli kerrastoissaan halki paahtavan lakeuden. Grönlanti on sairaan kuuma paikka. Ollaan kärvennytty viime päivinä niin perusteellisesti, että Jaakko ja Matias piti teltassaan kilpailua kummalta irtoaa naamasta isompia ihosuikaleita. Voittaja sai salmiakkia. Meidän teltassa on pari palanutta huulta ja kieltä, sekä yksi kesivä nenä. Näytetään kaikki oikeestaan aika karseilta.

Ainiin, Jaakon ja Matiaksen hieno latauslaite on muuten aivan erinomainen, mutta se lataa niin hitaasti, että ollaan jo takaisin Suomessa ennenku blogipuhelimessa on riittävästi virtaa. Onneksi näissä vanhoissa kapuloissa on tarpeeksi akkua näille parille viimeiselle päivälle.

Eli siinä se nyt on. Rosoinen itärannikko ja meri. Perille Isortoqiin matkaa joku 40. Menisi yhdessäkin päivässä, mutta kun ei ole kiire niin otetaan iisisti railo- ja karhualue.

Ainiin, sekin vielä. Meillä on kovaa lunta. Siis oikeesti sellasta mikä ei upota yhtään. Mahtava hiihtää!

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Snow conditions got so much better today and we saw sea for the first time! There it is, the east coast. Our trip is almost at its end, only bit over 30 kilometers to Isortoq. We’re going to use two days for the last part because we’re in no hurry and there might be crevasses and polar bears lurking around.

Sankarit sukkahousuissa

N65.90485 W39.69818
Lämpötila/temp: aamulla/on the morning -26; päivällä/during the day -2 Tuuli/wind: 2m/s
Säätila/weather: aurinkoinen/sunny
Kuljettu matka/distance: 25,67km
Korkeus/altitude: 1380m

Meidän uusi uljas hiihtostrategia tälle päivälle oli nerokas, mutta käytännössä osoittautui (ainakin meidän porukalla) hieman sudeksi. Palattiin siis nöyränä normaalirutiineihin paitsi otettiin käyttöön puolen tunnin avausvuorot, ettei kukaan saa halvausta jonon kärjessä. Juuri kun lopetettiin uskomasta ihmeisiin ja Jouninkin säteilevä optimismi alkoi melkein horjahdella, lumi muuttui aamupäivän mittaan kovemmaksi ja pohjamudissa kyntäminen vihdoin loppui! Toki vieläkin vähän upottaa, mutta parannus aikaisempaan on huima.

Jäätikön helleaalto jatkuu. Tänään nähtiin myös alaosattomia hiihtäjiä. Ei sentään kovin siveetöntä, kuorihousut ja -takit vain pääsivät matkustamaan pulkkien kyytiin ja viuhdoimme menemään Guahoon merinokerrastoissa. Viime päivät ovat, aamuja lukuunottamatta, olleet käsittämättömän lämpimiä ja tuulettomia. Sinänsä kuumottavaa, sillä juuri tällaisina päivinä piteraq on potentiaalisesti syönnillään. Ei kuitenkaan havaittu pelottavia pilviä taivaanrannassa, joten valtakunnassa kaikki hyvin.

Sitten lohdullinen tieto blogin ystäville. Retkikuntamme Pelle Pelottomat rakensivat paristoista, rautalangasta ja metallilevyistä kotikutoista pommia muistuttavan lataushärpäkkeen. Kummaa kyllä, normi blogipuhelin ei suostunut latautumaan, mutta vanhempi Samsung ottaa ehkä virtaa vastaan. Saadaan siis näillä näkymin suollettua blogia toivottavasti loppuun asti. Mihin ei enää kauaa olekaan. Ollaan luultavasti tiistaina maalikylillä jos jäätikkö suo. Viimeisiä päiviä siis vietetään valkeilla lumilla. Vaikea usko, että perille on enää reilu 60 kilometriä.

Tänään saatiin konkreettinen osoitus rannikon lähestymisestä. Ensimmäiset kaukaiset reunavuoret näkyivät kaakon suunnalla. Toinen jännittävä tapahtuma oli päidemme yli jäätikön suuntaan pöristelevä AirGreenlandin helikopteri, jota tuijotettiin suut ammollaan ku Kakolan asiakkaat. Kopteri palasi hieman myöhemmin kauempana takaisin Isortoqin suuntaan, liekö ollut viemässä vai hakemassa porukkaa.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Ps. Vaiskalle kiitos viestistä. Toivottavasti oli onnistunut reissu. Vaihdetaan sotajuttuja sitten myöhemmin.

Heat wave continues. Today we had to ski without our shells or suffer from heat stroke. Snow conditions got so much better today and skiing is considerably lighter than last few days. We have only 60 or so kilometers to Isortoq. Hard to believe we’re nearly there!