Aikaavievä, aikaavievämpi, Grönlanti-valmistelut

Olisi tarkoitus haastella pohjatyöstä ja valmistautumisesta tulevalle reissulle. Huh.

Aiheesta voisi kirjoittaa yhtä synkän tiiliskiven kuin Alastalon salissa, joskin meidän valmisteluprosessi on luojan kiitos ollut Kilven tuotosta jonkin verran dynaamisempi ja nopeammin etenevä. Olisi kuitenkin mukava antaa jonkinlainen tiivistetty kuva, mitä tällaisen hiihtoretkikunnan toteuttaminen vaatii. Itse hiihtourakka on jäävuoren huippu, jonka alle piiloutuu uskomaton määrä työtä ja valmistautumista. Lukijoiden synapsit alkaa paukkua, jos yrittää selittää kaikesta kaiken, joten kirjoitus sisältää tajunnanvirtaa vain yleisellä tasolla ja jos/kun teille toivottavasti jää jotain epäselvää niin kyselkää kommenttien kautta tai Facebookissa tai jonkun muun yhteysvälineen kautta ihan rohkeasti vaan. Se on nimittäin niin, että jos jostain, niin hiihtämisestä ja siihen liittyvästä me jaksetaan jauhaa ihan loputtomiin ja vastailla kysymyksiin.

Heini hiihtää

Aloitetaan vaikka luvista ja vakuutuksista, koska ne on yksi ensimmäisistä prosesseista retkikunnan syntymisessä, ja byrokratian rattaissa saa suunnitteluvaiheessa venyä ja kiristellä hampaita. Lappeenrannan jaosto on viime syksystä ansioituneesti käynyt uupumatonta paperi- ja virtuaalisotaa järjestäen retkikunnan luvat kuntoon. Grönlannin mannerjäätikölle ei voi siis ihan noin vain painua hiihtelemään, vaan viranomaisilta on anottava erikseen retkikuntanumero ja sen jälkeen retkikuntalupa jäätikön ylittämiseen.

Retkikuntanumero tarvitaan mm. vakuutuksen, vakuuden ja radioluvan hankkimiseen ja nuo kaikki taas ovat puolestaan ehtona viralliselle retkikuntaluvalle. Luvan saamiseksi on lisäksi tehtävä selvitys mm. lähtijöistä  ja suunnitellusta reitistä. Vakuutukset tällaiselle retkelle ovat aikalailla omaa luokkaansa, eikä niitä ihan tuosta lähi-Meritasta kannata lähteä penäämään. Viranomaiset vaativat matkalle SAR (Search and rescue) -vakuutuksen sekä SAR-vakuutuksen piiriin kuulumattomia tilanteita varten vakuudeksi sievoisen summan rahaa. Lisäksi meillä jokaisella on “tavallinen” matkavakuutus, joka on myös jäätiköllä voimassa. Tämä ei ole pakollinen, mutta hyvä olla kuitenkin mm. matkatavaroiden vuoksi.

Olennainen osa valmisteluja on ollut blogin, Facebook -sivujen ja Twitterin täräyttäminen pystyyn ja ainakin toukokuun loppuun asti näihin medioihin ilmestyy tavaraa vaihtelevaa vauhtia. Nykyajan pieniä mukavuuksia on, että Wifin saa toimimaan myös keskellä jäätikköä ja kuulumiset välittyvät kotisohville toivottavasti ongelmitta päivittäin. Toivotaan, että meidän edesottamukset inspiroivat ihmisiä toteuttamaan omia unelmiaan ja hyödyttävät vastaavia reissuja suunnittelevia lukijoita tai vähemmän suureellisesti ainakin tarjoavat mielenkiintoista seurattavaa työpäivien ratoksi.

Yhtenäisyyttä ja retkikuntafiilistä tuo Eemelin suunnittelema logo, josta olemme teettäneet kangasmerkkejä ja superkestäviä tarroja (,jotka Tuotetarra auliisti sponssasi meille) lätkittäväksi vaatteisiin ja varusteisiin. Tällaisen reissun suunnittelu poikkeaa pienimuotoisemmista projekteista myös sponsorikuvioiden laatimisen osalta. Olemme siinä onnellisessa asemassa, että useat yhteistyökumppanit ovat innostuneet tukemaan hiihtelyämme tavalla tahi toisella. Ei pääse varusteet ja ruoka loppumaan kesken reissun.

Meidän hienon hieno logo

Vaikka aikaisempia hiihtoreissuja on tullut tehtyä, tuleva hiihtely on meille kaikille tähänastisista pisin ajallisesti ja etenkin matkallisesti. Eero Oura on myös joskus leppoisasti tokaissut: ”Grönlanti on väkivaltainen paikka”. Sinne suuntaavan reissun varusteet ja murkinapuoli vaativat siis erityisen tarkkaa pohdintaa, jotta kaikki menee jäätikön potentiaalisesti keljuissa olosuhteissa varmasti nappiin. Olemmekin, retkikuntalaisten maantieteellisistä etäisyyksistä johtuen, käyneet kevyitä 2-4 tunnin Skype -sessioita erilaisia listoja pyöritellen ja kamppeita pähkäillen. Lisäksi Suomessa on erityisen hyvä olla tällaisista sekopäisistä hiihtelyistä kiinnostunut mielipuo.. ihminen, sillä meitä elää täällä useita ja sitä varten on perustettu oikein vertaistuellinen yhdistys, Suomen arktinen klubi, joka syksyisen vuosikokouksen myötä kerää sakin Pietarsaaren Nanoq -museoon fiilistelemään kylmää, nälkää ja kurjuutta. Tämän seurakunnan jäsenet ovat olleet retkemme suunnittelussa korvaamattomana apuna mm. jakaen kokemuksia ja lainaillen joitain varusteita.

Jos varusteita pitää miettiä ja miettiä, niin ehkä yhtä paljon tuottaa tuhoa aivosoluille ruokapuolen hinkkaaminen. Onneksi meillä on matkassa kaksi dippainsinööriä, jotka ovat äärimmäisen hanakoita laatimaan kammottavia exceleitä, jotka ottavat huomioon viimeisenkin piilottelevan kalorin ja hiilihydraatin, joita mukaan lähtevässä ruuassa esiintyy. Tulee epäilyttävästi mieleen Tuntemattoman sotilaan Lahtisen lausahdus: ”… Menes valittaan nälkääs, niin lyödään semmonen rätinki etees, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla nälkä.” Päivittäisen energiamäärän tavoitteeksi on asetettu noin 5500kcal ja se pitäisi saada puristettua reiluun kiloon ruokaa per päivä. Tämä on oikeasti todella hyvä urheilulaji etenkin ahneille naisille, koska saa syödä melkein niin paljon suklaata kuin sielu sietää ja tuhista paheksuvasti alle 350kcal/100g ravintoarvoille.

Kaiken tuon hölöttämisen ja listojen laatimisen vastapainoksi on hyvä RÄÄKÄTÄ sitä pakaraa. Tämä talvi on ollut kyllä äärimmäisen ala-arvoinen (= syvältä) reissun fyysiseen puoleen valmistautumiseen, mikä on kuitenkin vähintään yhtä tärkeää kuin huolellinen suunnittelu. Lumenpuute on ajanut retkikunnan vetämään muutakin kuin pulkkaa. Eiku.. Talven aikana retkikunta on siis vetänyt: pulkkaa erinäisillä täytteillä (kahvakuulat, koiranpaska, kivimateriaali, käytetyt akut, lähiomaiset, muu kuollut liha = koiranruoka), rengasta (yleensä kivenmurikoilla), peräkärryä, rekeä, ylikierroksilla.. Muina urheilumuotoina jokainen on harrastanut omia mielipuuhiaan, kuten kahvakuulaa, pyöräilyä, juoksentelua, tanssahtelua ja on sitä hiihtoakin oikeasti jokaiselle tainnut vähintään muutama kilometri kertyä.

Kaikkea on tullut hinattua

Ennen näin pitkää reissua on hyvä käydä tohtorilla toteamassa päivän kunto, eikä pahitteeksi ole tarkastuttaa myös purukalustoa, ettei hammaspeikko päätä alkaa tökkiä hermoa jossain DYE2 kohdalla. Lisäksi pitkä syrjäytyminen yhteiskunnasta ja sen suunnittelu aiheuttaa myös järjestelyjä jokaisen yksityiselämän suhteen. Pitää esimerkiksi ruinata lomat, järjestellä raha-asiat, hommata kukkien kastelijat, löytää aikaa treenaamiseen + suunnitteluun + pakkaamiseen + kaupusteluun + puhelimessa jaaritteluun, sekä selittää puolisoille, ystäville ja sukulaisille useita kertoja, MIKSI joku haluaa lähteä hiihtämään keskelle valkoista kylmää ankeutta, kun vähemmällä rahalla pääsisi vaikka hillumaan bikineissä Rio de Janeiron sambakarnevaaleille tai rapsuttamaan orankivauvoja Borneoon.

-30C

—

Organizing this kind of trip requires huge amount of groundwork. You could say that the actual skiing part is only the tip of an enormous iceberg comprising of hours and hours of  searching for information, figuring out equipment and food lists, sending emails, talking in Skype and so on.

One does not simply decide to ski across Greenland. You need to apply for permission to cross the glacier from Greenland’s authorities and report for example route, participants and schedule for the expedition. In addition to that you require a radio license, freakishly expensive search and rescue insurance and special kind of collateral security for situations that don’t fall under the SAR-insurance.

Even though all of us have been skiing here and there before, the coming trip is the longest and probably the most challenging by every standard. It’s essential to carefully ponder through the skiing plan, equipment and food in order for everything to function perfectly in potentially tricky conditions of Greenland. We have had a lot of help from other crazy people who like to suffer in cold and unpleasant places. Actually we even have a small organization called the Finnish Arctic Club for folks who have done and are doing arctic expeditions. People of the club have offered us valuable information and also lent some equipment.

One of the most important things you have to do before a long expedition like this is to train, train and train. This winter has been especially terrible since there hasn’t been snow almost at all for past few months in the southern Finland. So skiing is out of the question and we have had to come up with other exercise such as kettle bell training, biking, running, car tyre pulling..

Expedition preparations also include things like updating this blog, Facebook and Twitter, mapping out sponsor deals, visiting a doctor and a dentist to check that everything is as it should be, organizing your personal life and work stuff in such a way that you can just disappear for a month and explaining over and over again to people WHY on earth you want to ski in so ridiculously chilly and remote corner of the world.